Raahen seutu

Raahen seutu on Raahe, Siikajoki ja Pyhäjoki. Kotimme on Suomen Pohjois-Pohjanmaalla, Perämeren rannalla, Siika- ja Pyhäjokien välissä ja varsilla.

Visit Raahe sivustolta löydät matkailutietoutta koko seudun kattavasti. Sinua saattaa myös kiinnostaa seudun kuntien syntyhistoria ja tiukemmat faktat. Näillä pääset alkuun.

Raahen seutukunta on Pyhäjoen, Raahen ja Siikajoen kuntien muodostama 35 000 asukkaan elinvoimainen alue. Raahen seudun maine kiteytyy dynaamiseen nykyaikaan, kiinnostavaan historiaan sekä teräkseen, kultaan ja puhtaaseen energiaan.

Sivustolla vilisee paljon eri paikannimiä, se johtuu sekä historiastamme jonka aikana kyliä ja kuntia on valtakunnallisen trendin mukaisesti yhdistetty. Kylien identiteetti on kuitenkin säilynyt voimakkaana ja niinpä näet kohteidemme osoitetiedoissa kaupungin ja kunnan nimen lisäksi myös minkä kylän alueella se sijaitsee. Raahen alueella aktiivisesti yhteisön asioita ajavia ja kaikelle kansalle tarkoitettuja tapahtumia järjestäviä kyläyhdistyksiä löytyy yli 20, Siikajoella yhdeksän ja Pyhäjoella neljä

  • 1. tammikuuta 1994 Raahen seutukuntaan kuuluivat Raahen kaupunki sekä Pattijoen, Pyhäjoen, Ruukin, Siikajoen ja Vihannin kunnat.
  • 1. tammikuuta 2003 Pattijoki ja Raahe yhdistyivät Raahen kaupungiksi.
  • 1. tammikuuta 2007 Ruukki ja Siikajoki yhdistyivät Siikajoen kunnaksi.
  • 1. tammikuuta 2013 Raahe ja Vihanti yhdistyivät Raahen kaupungiksi.

Raahe 

Suomen kenraalikuvernöörinä toiminut kreivi Pietari Brahe perusti kaupungin vuonna 1649, sillä tarvittiin kauppasatama seutukunnan hyödykkeille. Kaupunki oli tarkoitus perustaa Salon satamaan, jossa oli jo keskiajalla toiminut vilkas markkinapaikka. Alueen vesistö todettiin kuitenkin liian matalaksi, mutta kivenheiton päästä löytyi sopiva niemi. Kaupunki oli aluksi nimeltään Salo, mutta nimeksi vaihtui vuonna 1652 Brahestad.

Kaupungin pääelinkeinoina olivat kauppapurjehdus ja laivanrakennus ja suurelle osalle Pohjois-Suomea Raahe olikin tärkeä satamakaupunki. Ensimmäinen laivavarvi sijaitsi Pitkässäkarissa, samoin pikipolttimo. 1700-luvulla laivaveistämöt siirrettiin kaupunginrantaan, nykyisen Pakkahuoneen museon ja Cortenkadun väliselle alueelle. Kauppiaiden ja merenkävijöiden lisäksi kaupungissa asusti lukuisa joukko käsityöläisiä.

Nuorta kaupunkia kuritti milloin nälänhätä, milloin naapurikaupunkien kateus, milloin sota ja kaiken tuhoavat tulipalot. Vuonna 1791 Raahe viimein sai tapulikaupunkioikeudet. Näin vilkas kaupankäynti suoraan Hollantiin, Ranskaan, Englantiin ja Välimeren maihin pääsi alkamaan. Tärkeimpiä vientituotteita olivat terva ja piki, tuontitavaroista tärkein oli suola. Ulkomaankauppaa oli toki Raahesta harjoitettu jo aikaisemminkin, mutta tapulikaupunkioikeuksien myötä kauppaa pystyttiin käymään ilman välikäsiä.

Raahe oli 1860 – 70-luvuilla kymmenkunta vuotta Suomen suurin laivanvarustajakaupunki, lästimäärältään mahtitekijä. Tämän ajan helmiä ovat muun muassa puu-Raahe ja lumovoimainen, Suomen vanhin paikallismuseo.

Teollisuutta alkoi syntyä vähitellen muun muassa Ruona Oy:n myötä. Ruonan konkurssi vuonna 1952 sotakorvaustöiden loputtua oli kova isku vyön alle ja täältä muutettiin Etelä-Suomeen ja Ruotsin puolelle isoin joukoin. Kaupunki heräsi kuitenkin uuteen kasvuun vuonna 1961, kun Rautaruukin terästehdas perustettiin ja sitä myöten tekijöille oli jälleen töitä tarjolla.

Raahe kasvoi pinta-alaltaan ja asukasluvultaan vuonna 1973, kun Saloisten kunta liitettiin Raaheen. Sittemmin Raahen kaupunki ja Pattijoen kunta lakkautettiin ja luotiin uusi kaupunki, Raahe vuonna 2003. Raahe ja Vihanti liittyivät yhteen vuonna 2013. .Lue lisää [Lähde Raahen kaupunki]

Siikajoki

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Siikajoen suulle jo 1400-luvulla, mutta vakinaisesti alue asutettiin vasta 1500-luvun puolimaissa, jolloin seudulle asettui savolaisia uudisasukkaita. Revonlahden seudulle tuli väestöä myös rannikolta. Asutus laajeni nopeasti seuraavina vuosisatoina, paitsi jokilaaksossa asutus oli hidasta, sillä kapea alue ei tarjonnut mahdollisuuksia uudisasutukseen. Väestönkasvu perustui maatalouden ja erityisesti karjanhoidon varaan. Siikajoesta saatiin myös lohta ja siikaa

Seutu kuului aluksi Saloisten seurakuntaan. Siikajoen ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1589, mutta venäläiset polttivat sen 1591. 1590 Siikajoesta tuli Saloisten kappeli. Vuonna 1600 rakennettiin seurakunnan toinen kirkko ja 1701 otettiin käyttöön uusi puukirkko. Kirkon alkuasu muuttui huomattavasti vuoden 1852 peruskorjauksessa. Omaksi seurakunnaksi Siikajoki erotettiin 1689. Seurakunta käsitti laajan alueen, sillä siihen kuuluivat myöhemmin itsenäistyneet Rantsila, Piippola, Paavola, Pulkkila, Kestilä, Pyhäntä ja Revonlahti. Paavolasta tuli Siikajoen saarnahuone 1702 ja 1811 se liitettiin Siikajoen kappeliksi. Omaksi seurakunnaksi Paavola erotettiin 1874. Revonlahti liitettiin Siikajoen kappeliksi 1845.

Sodat ovat koetelleet Siikajokea usein. Venäläiset hävittivät seutua pahoin mm. 1550-luvun lopulla. Suomen sodan aikaan Siikajoen seudulla käytiin tunnettuja taisteluita. 18. huhtikuuta 1808 käytiin Siikajoen taistelu, jossa C.J. Adlercreutzin johtamat joukot löivät J.P. Kulnevin johtaman venäläiset etujoukon. Voitto päätti Ruotsin armeijan koko talven jatkuneen peräytymisen. Revonlahdella käytiin 27.–28. huhtikuuta 1808 yksi Suomen sodan maineikkaimmista taisteluista. Taistelu tunnetaan myös Revonlahden taisteluna. Taistelussa C.A. Adlercreutzin ja C.O. Cronstedtin johtamat joukot löivät perusteellisesti kenraali Bulatovin johtamat venäläiset. Voitto pelasti Ruotsin päävoimat täydelliseltä saarrostukselta.

Siikajoki erotettiin 1868 omaksi pitäjäksi. Siikajoen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Vuonna 1935 asukkaita oli 2 262. Tämän jälkeen väkiluku alkoi laskea poismuuton vuoksi. Vuonna 1960 asukkaita oli 1 703 ja 1980 enää 1 244. 1980-luvulla asukasluku alkoi uudelleen kasvamaan. Paavola muodostui omaksi kunnaksi 1874 ja Revonlahti 1930. 

Ruukin kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä. Ruukin ja Siikajoen kunnat lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi Siikajoen kunta 1. tammikuuta 2007 molemmissa kunnissa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Uuden kunnan keskustaajamaksi tuli Ruukki. Kunnan nykyinen vaakuna peilaa kuntahistoriaa. Tähdet ovat peräisin Revonlahden vaakunasta, yläreunaltaan sahakorkoinen ja alareunaltaan aaltokorkoinen hirsi on Paavolan vaakunasta ja kala Siikajoen vaakunasta. [Lähde Wikipedia]

Pyhäjoki

Pyhäjoki erotettiin Saloisista itsenäiseksi seurakunnaksi jo 1573. Siihen kuuluivat aluksi myös Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen ja Merijärvi, jotka itsenäistyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1586. Sen korvasi C.L. Engelin suunnittelema, vuonna 1844 valmistunut ristikirkko, joka paloi salaman sytyttämänä 1974. Uusi kirkko rakennettiin 1976–1977.

1600-luvun puolivälissä oli Pyhäjoen kylässä jo 67 taloa. Väestö kuitenkin väheni vuosien 1695–1697 suurten katovuosien ja 1700-luvun alun isovihan aikana. Suomen sodan aikana 16. huhtikuuta 1808 Pyhäjoen Yppärissä ja Viirteessä käytiin verisiä kahakoita. Väestö sai toimeentulonsa maanviljelyksestä, karjataloudesta sekä joki- ja merikalastuksesta. Aluksi harjoitettiin myös hylkeenpyyntiä ja metsästystä. Pyhäjoki oli aikoinaan tärkeä kulkuväylä, jota pitkin kuljetettiin mm. tervaa. Jokisuun satamapaikan läheisyydessä sijaitsi myös tervahovi. 

Tämän päivä Pyhäjoki on tunnettu puhtaasta luonnosta ja energiasta. Meren ja joen kainalossa elävässä kunnassa luonto on ihmistä lähellä ja palvelut ovat helposti saatavilla. Perämereen laskevassa Pyhäjoessa kuohuu lukuisia kalastajien ja melojoen suosimia koskia. Merenrantakylistä sisämaahan kuljettaessa maisema vaihtelee laajoista peltoaukeista lähes koskemattomiin salomaihin ja näyttäviin tuulipuistoihin. [Lähde: Wikipedia, Pyhäjoki - Kotisi vetten rannalla]