Wanha Raahe on yksi Suomen parhaiten säilyneitä 1800-luvun puutalokaupunkeja. Wanhassa Raahessa on noin 150 vanhaa asuintaloa. Wanhan Raahen paikkoja ja tarinoita -juttusarja esittelee historiallisia paikkoja, henkilöitä ja tarinoita. Juttusarja on toteutettu yhteistyössä Raahen museon ja Raahen matkailuoppaiden kanssa. Kuvat ovat Raahen museon kokoelmista. Käy kurkkaamassa uusi tarina kerran viikossa!
1600-luvulla tuli laki, joka salli kaupankäynnin ainoastaan sille merkityillä markkinapaikoilla. Kaarle IX määräsi kauppiaat muuttamaan rannikolle satamapaikkoihin, joista yksi oli Saloinen. Vuonna 1616 Saloisiin myönnettiin vapaamarkkinat, jotka alkoivat joka vuosi Olavin päivänä ja kestivät kaksi viikkoa. Markkinoille saapui kauppiaita laivoineen useista kaupungeista, ja talonpojat myivät esimerkiksi tervaa ja voita.
Kun Raahen kaupunki perustettiin, markkinat siirtyivät Saloisista kaupunkiin. Niitä alettiin järjestämään Rantatorilla museon vieressä. Raahen vuoden 1810 palon jälkeen torikauppaa muutettiin. Markkinoita alettiin käymään keskelle kaupunkia rakennetulla Isotorilla (nykyinen Pekkatori). Eläinkauppa siirrettiin Härkätorille ja kalakauppaa käytiin yhä Rantatorilla.
Pekkatori on Raahen vuoden 1810 palon jälkeen tehdyn Gustaf Odenwallin kaavan tärkein kokonaisuus. Italialaisen renessanssin mukainen umpikulmainen torikokonaisuus on säilynyt poikkeuksellisen hyvänä. Pekkatori on suomalaisten puukaupunkien toreista parhaiten säilynyt ja kansainvälisesti arvokas nähtävyys. Toria ympäröivät rakennukset edustavat 1800-luvun vaatimatonta puuklassismia. Aukiota ympäröi seitsemän asuintonttia. Torin äärelle rakensivat monet Raahen valtasuvuista ja asukkaat olivat kaupungin huomattavimpia porvareita, raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia.
Pekkatori oli tunnettu markkinapaikka. Raahessa pidettiin 1800-luvulla vuosittain kolmet markkinat. Syyskuussa pidettiin kuukauden mittaiset voimarkkinat. Lokakuussa pidettiin syysmarkkinat ja helmikuussa Kynttilänpäivän markkinat. Markkinoilla myytiin maataloustuotteita, puuta, karjaa ja kalaa. Vaihtokauppaa käytiin paljon. Raahen patruunat vaihtoivat puutavaran ja maataloustuotteet esimerkiksi suolaan ja tupakkaan. Kauppaa käytiin myös porvarien pihoilla. Monet talonpojat menivät porvarien luo ja tarjosivat tavaroitaan. Markkinoilla oli myös oheisohjelmaa, kuten tansseja ja tivoli karuselleineen. Markkinapoliisi oli välttämätön, sillä joskus markkinamiehet yltyivät hillittömään elämään.
Kun torille pystytettiin vuonna 1888 Pietari Brahen patsas, kaupankäynti ja markkinat siirrettiin jälleen Rantatorille. Eläinkauppaa käytiin Härkätorilla. Ruotsalainen Pietari Brahe eli kotoisammin Pekka tunnetaan Raahen perustajana. Hän perusti Salon kaupungin vuonna 1649 ja nimi vaihdettiin Brahestadiksi kolmea vuotta myöhemmin. Brahe määrättiin Suomeen kenraalikuvernööriksi, jona hän kohensi Suomen koulutusjärjestelmää, postilaitosta ja tieverkkoa ja sai aikaan kestikievareita matkalaisten turvaksi. Monet kaupungit saavat kiittää olemassaolostaan Brahea. Pekkatorilla seisovan patsaan on veistänyt Walter Runeberg. Raahen kotiseutujuhlaa, Pekanpäiviä vietetään kesä-heinäkuun vaihteessa. Silloin Pekkapatsas kukitetaan. Brahen mukaan on nimetty myös Wanhassa Raahessa sijaitseva Brahenkatu.
Lähteet:
Raahen matkailuoppaat: Renessanssihenkinen Pekkatori
Raahen matkailuoppaat: Pekka täyttää 400 vuotta
Raahen matkailuoppaat: Pekka-patsas Pekkatorilla, keskellä kaupunkia
Raahen matkailuoppaat: Raahen markkinoilla vuosisatojen perinteet
Niihin aikoihin, kun kreivi Pietari Brahe perusti Raahen (tuolloin Salon kaupunki) 1600-luvun puolessavälissä, hän tarvitsi aloitekykyistä ja tarmokasta miestä toimittamaan hänelle verotuloja. Tähän tehtävään valittiin Brahelle uskollinen Henrik Corte, joka oli päätynyt Raaheen Saksasta Tukholman kautta. Corte sai tehtäväkseen rakentaa uuden kaupungin vientisatamaksi ja merikaupungiksi. Kaupungin sijainnin selvittyä Corte aloitti rakennustyöt. Corte ei olisi alun perin halunnut muuttaa Oulusta rakentamattomaan Raaheen, mutta muutto osoittautui onnenpotkuksi.
Corte sai porvarisoikeudet vaivattomasti, sillä hän meni naimisiin porvaristyttären Kristina Forbuksen kanssa. Corten johdolla pidettiin istuntoja Raatihuoneen yläkerrassa. Corte johti kaupunkia itsevaltiaan tavoin, mikä aiheutti hankauksia kaupungin porvarien kanssa. Toisinaan vastakkainasettelu ajautui jopa väkivaltaisuuksiin. Talonpoikien kanssa hän sen sijaan tuli mainiosti toimeen. Corten hallussa oli suurin osa Raahen kaupankäynnistä. Hän myi säännöllisesti Tukholmaan pohjanmaan tuotteita, mikä teki hänestä äveriään miehen.
Kun Henrik Corte alkoi ikääntyä, hän antoi varapormestarin nimikkeen pojalleen Henrik Henrikinpoika Cortelle. Kun Henrik Corte vanhempi kuoli vuonna 1680, Henrik Corte nuoremmasta tuli pormestari ja myöhemmin myös valtiopäivämies. Myös Henrik Corte nuorempi tunnetaan kuumaverisenä ja väkivaltaisenakin johtajana. Hän oli naimisissa kolmesti – Margareta Neocarlinan, Margaretha Pietarintyttären ja Beata Johanintyttären kanssa.
Henrik Corte nuoremman poika Gabriel Corte toimi notaarina eli kaupunginkirjurina isänsä kuollessa vuonna 1706. Siten oli luontevaa esittää häntä jatkamaan pormestarin virkaa. Gabrielin virkakauden katkaisi Suuri Pohjansota. Venäläismiehitystä paetessaan Corten perhe siirtyi useimpien muiden Raahen porvareiden tavoin Ruotsin puolelle. Gabriel Corte kuitenkin palasi Raaheen ja jatkoi pormestaruuttaan Uudenkaupungin rauhan jälkeen.
Henrik Corte vanhemman talo sijaitsi muita korkeampana ja komeampana torin laidalla Rantakadun varressa. Talo tuhoutui ison vihan aikana. Nykyään tontilla seisoo Soveliuksen talo. Raahessa on myös suvun mukaan nimetty Cortenkatu.
Lähteet:
Raahen museo: Kaupungin varhaisista asukkaista
Raahen museo: Henrik Corte vanhempi
Raahen matkailuoppaat: Henrik Corte nuorempi
Raahen matkailuoppaat: Cortet hallitsivat Raahessa kolmessa polvessa
Raahen ensimmäinen raatihuone valmistui torin (nykyinen Myhrbergin puisto) laidalle vuonna 1654. Paikalla sijaitsee nykyään Heikun talo. Venäläiset polttivat raatihuoneen isonvihan aikana. Samalle paikalle valmistui uusi raatihuone vuonna 1729. Tämä raatihuone tuhoutui Raahen palossa vuonna 1810, kun kaupunkipalo sai alkunsa torin eteläpuolisen tontin piharakennuksesta.
Kommissionimaanmittari Gustaf Odenwall laati seuraavana vuonna asemakaava- ja tonttisuunnitelman, jossa esiteltiin umpikulmainen tori (nykyinen Pekkatori) keskellä kaupunkia. Toria ympäröivät Raahen valtasukujen talot. Lounaiskulmalle varattiin paikka raatihuonetta varten. Nykyisin paikalla sijaitsee Pekkatorin Hius- ja kauneushoitola. Kaupungin jälleenrakentaminen oli työläs prosessi ja kaupunki oli ilman raatihuonetta 50 vuotta, kunnes suunnitelma raatihuoneen rakennuttamisesta Pekkatorille raukesi. Sen sijaan kaupunki osti tullinhoitaja Gustav Robert Brunowin perikunnan talon uudeksi raatihuoneeksi vuonna 1862. Vuonna 1839 asuttavaan kuntoon valmistunut talo sijaitsi Sovionlahteen ulottuvalla tontilla. Talon oli suunnitellut kuuluisa Anders Frederik Granstedtin.
Ostohetkellä talo oli keskeneräinen. Hirsiseinät kalkkirapattiin, maalattiin valkoiseksi ja kattoon laitettiin peltikate. Ensimmäinen kerros tuli valmiiksi, mutta toinen kerros jäi vielä kesken. Raahen 300-vuotisjuhlan raatihuonetta korjattiin perusteellisesti 1940-luvun jälkipuoliskolla. Esimerkiksi rakennuksen kumpaankin päähän avattiin sisäänkäynti, ullakkokerros otettiin käyttöön, ulkoseinät kalkittiin sekä lattiat ja tapetit uusittiin. 1960-luvulla maa oli kohonnut sen verran, että meriveteen peruskiven alle upotetut hirsilavat alkoivat nousta pohjaveden yläpuolelle ja ilmaa saadessaan lahota. Tämän vuoksi perustukset piti uusia. Kellarikerrokseen saatiin 400 neliötä lämmintä tilaa ja toiseen kerrokseen rakennettiin lisää työtiloja. Kaikki sisätilapinnat sekä ulkomaalaus käsiteltiin uudelleen. Vuonna 2004 valmistui peruskorjaus, jossa muun muassa sisäänkäynnit palautettiin alkuperäisille paikoilleen sisäpihan puolelle.
Raatihuoneen juhlasalin seinällä on ruotsalaisen tunnetun merimaalarin H. Af Sillénin vuonna 1894 maalaama taulu, joka esittää Ruotsin sotalaivastoa taisteluharjoituksissa. Raahelainen laivanvarustaja kauppaneuvos Henrik Sovelius voitti taulun päävoittona Tukholman suurissa taidearpajaisissa. Ruotsin kuningas Oskar II olisi halunnut ostaa taulun, mutta Sovelius ilmoitti, että Raahen kaupunki tarvitsee taulun eikä se ole siksi myytävänä. Sillén oli aikaisemmin maalannut kolme vastaavaa suurta meritaulua, joista yksi oli Bulgarian kuninkaan hovissa, toisen omisti Saksan keisari Wilhelm II ja kolmannen Ruotsin kuningas Oskar II.
Heti Raahen perustamisen jälkeen kaupunkiin perustettiin lastenkoulu eli pedagogio, sillä sellainen tuli olla jokaisessa Ruotsi-Suomen kaupungissa. Opettajana toimi maan tavan mukaan kaupungin pappi. Oppilaat olivat pääasiassa porvareiden ja muutaman käsityöläisen sekä säätyläisten poikia. Opetuskieli oli ruotsi, vaikka monet eivät sitä osanneetkaan. Normaalisti kaksivuotinen koulutaival saattoi venyä, sillä kodin askareet menivät monesti koulun edelle. Pedagogio oli aluksi raatihuoneen alakerrassa, kunnes 1600-luvun lopussa tehtiin oma koulurakennus kirkon pohjoispuolelle. 1750-luvulla rakennettiin uusi koulutalo. Presidentti Kyösti Kallio on aloittanut opintiensä tässä rakennuksessa.
1840-luvulla ala-alkeiskoulut korvasivat pedagogiot. Opetus muodostui kolmesta asteesta: ala- ja yläalkeiskoulusta sekä kymnaasista. Ala-alkeiskoulu oli Raahen vaikutusalueen ainoa oppikoulu. Merikapteeneiksi aikovat saivat yksityisopetusta laskennossa, geometriassa ja trigonometriassa. Raahessa opetusta sai ruotsin lisäksi myös suomeksi ja vuonna 1864 opetuskieli muutettiin kokonaan suomeksi. Tytöt olivat tervetulleita kouluun vuodesta 1895 lähtien. Vanha koulurakennus oli käytössä vuoteen 1908 saakka, jolloin se paloi kirkon mukana. Tuota ennen rakennuksessa ehti toimia myös reaalikoulu ja alkeiskoulu.
Uusi koulurakennus eli nykyinen Keskuskoulu rakennettiin silloisen Mentzerinkadun (nykyinen Koulukatu) päähän vuonna 1912. Rakennus on toiminut keskikouluna, yhteislyseona, keskuskansakouluna sekä sota-ajan sotasairaalana. Vuonna 1958 saatiin uusi koulurakennus vanhan Olutpruukin paikalle, eli nykyinen yläkoulu ja lukio. Tällöin Keskuskoulun tilat tulivat kansakoulun käyttöön. Kansakoulu oli aloittanut Lybeckerin koulun vieressä Reiponkadulla talossa, jossa myöhemmin toimi ruotsalainen yhteiskoulu. Vuonna 1874 koulu siirtyi tuomari Haeggströmin taloon eli nykyiseen Friemanin taloon. Keskuskoulu on ollut peruskoulun ala-aste vuodesta 1974, minkä lisäksi tilat ovat olleet musiikkikoulun käytössä.
1800-luvun alusta lähtien raahelaisilla tytöillä oli mahdollisuus opetukseen tyttökouluissa. Kouluja pitivät yleensä naimattomat ruotsalaissyntyiset naiset eli mamsellit. Ensimmäinen tiedetty mamsellikoulu oli tante Festinin koulu, joka sijaitsi Rantakadulla nykyisen Kauppaklubin talossa 1810-luvulla. Mamsellikoulut lopetettiin 1880-luvulla, kun Raaheen perustettiin yksityisillä varoilla tyttökoulu, fruntimmerskoulu. Kouluun otettiin kuitenkin myös poikaoppilaita, jolloin siitä muodostui yhteiskoulu. Koulu lakkautettiin vuonna 1910.
Köyhille tytöille ja orpolapsille tarkoitettu Lybeckerin tyttökoulu aloitti vuonna 1844. Sofia Franzén lahjoitti varat koulun perustamiseksi. Hän asetti aviomiehelleen Georg Henrik Lybeckerille avioitumisen ehdoksi sen, että tyttökoulu perustetaan hänen äitinsä perintörahoilla. Koulu toimi aluksi ilman omaa tilaa, mutta vuonna 1859 Sofian sisko Helene Bergbom ja hänen miehensä Carl Gustaf lahjoittivat koululle omistamansa talon nykyiseltä Reiponkadulta. Koulu toimi tässä talossa seuraavat 125 vuotta, muuttuen vuonna 1872 käsityökouluksi. Entistä koulurakennusta kutsutaan nykyään Sofian taloksi ja siinä toimii Kinosalonki Sofia.
Raahen Porvari- ja Kauppakoulu vihittiin käyttöön vuonna 1882. Koulun perustamiseen myötävaikuttivat kauppias- ja laivanvarustajaveljekset Johan ja Baltzar Fellman, joiden rahallinen panostus mahdollisti koulun perustamisen. Koulun nimen alkuosa Porvarikoulu merkitsi sitä, että paikkakunnan nuorille tuli taata hyvä yleissivistys. Sana Kauppakoulu puolestaan viittasi siihen, että oppilaita tuli ohjata kauppiaan ammattiin ja korkeatasoiseen ammattitaitoon. Aluksi koulu toimi Felmannin puiston länsipään talossa. Uusi koulutalo valmistui 1891 ja siihen on sittemmin rakennettu lisärakennuksia. Sota-aikana rakennuksessa oli suojeluskunnan kasarmi sekä sotavankila.
Vuonna 1896 Raaheen perustettiin opettajatarseminaari. Oppilaiksi otettiin ensin nuoria naisia, mutta myöhemmin oppilaiksi pääsivät myös nuoret miehet, jotta tulevilla opettajattarilla olisi realistisempi tuntuma oppilasainekseen. Seminaari aloitti toimintansa Lindbergin talossa Rantakadulla. Seminaarirakennus harjoituskouluineen, kasvihuoneineen ja opettajien sekä puutarhurin asuntoineen valmistui Pitkäänkariin vuonna 1899. Harjoituskoulu toimi aina seminaarin lakkauttamiseen saakka vuonna 1971, jonka jälkeen siitä muodostettiin Pitkänkarin kansakoulu. Suomen ensimmäinen tietokonealan oppilaitos aloitti vanhoissa seminaarirakennuksissa vuonna 1972 ja toimi siellä vuoteen 1999 asti.
Vuonna 1903 perustettiin kolmiasteinen Svenska småbarns-skolan, joka sijaitsi ensin Pekkatorin nurkassa entisen Kirjastotalon eteläpäässä porttikäytävän varressa. Uusi koulurakennus rakennettiin osoitteeseen Palokunnankatu 24, jossa koulu toimi lopettamiseensa saakka vuonna 1933. Koulu muistetaan erityisesti persoonallisesta opettajasta Tant-Almasta, joka piti huolen, että oppilaat oppivat ruotsin kielen.
Lähteet:
Raahen museo: Raahen koululaitoksen lyhyt historia
Raahen museo: Muistoja Raahen oppikoulusta
Raahen matkailuoppaat: Johanin ja Baltzarin opinahjosta valmistuu tietotekniikan taitajia
Raahen matkailuoppaat: Tantin koulu
Raahen matkailuoppaat: Keskuskoulun historiaa
Raahen ensimmäinen kirkko oli pieni saarnahuone nykyisen Myhrbergin puiston laidalla. Haluttiin kuitenkin uusi kirkko, jota ruvettiin yhteisvoimin rakentamaan kylän koilliselle kulmalle.
Raahen puukirkko valmistui vuonna 1655. Mikael Balt valmisti kirkkoon koristeellisia puuveistoksia vuoden 1670 molemmin puolin. Isonvihan jäljiltä kirkko oli huonossa kunnossa, joten 1740-luvulla se valkaistiin sisältä kunnostustöiden yhteydessä. Kun kirkkoa vuonna 1884 korjattiin, Baltin veistokset otettiin pois seiniltä kunnostustöiden ajaksi ja samalla ne maalattiin uudelleen. Veistosten takaisin asettamisesta keskusteltiin, sillä osa ymmärsi niiden taidehistoriallisen merkityksen ja osa piti niitä arveluttavina. Lopulta veistokset päädyttiin sijoittamaan kirkon viereiseen kellotapuliin. Nykyään Baltin puuveistoksia pääsee ihailemaan Pakkahuoneen museossa.
23. heinäkuuta 1908 raahelaiset havaitsivat illalla mustaa savua taivaalla. Vuorokauden vaihtuessa kirkko oli ilmiliekeissä. Vaikka koko kaupunki oli mukana sammutustöissä, ei kirkosta ollut jäljellä aamulla mitään.
Kirkon palo vaikutti Pattijoen seurakunnan syntyyn. Pattijokiset vapautettiin uuden kirkon rakentamisesta, mutta samalla heidät velvoitettiin rakentamaan oma kirkko.
Raahen uuden kirkon eli Pyhän Kolminaisuuden kirkon on suunnitellut Josef Stenbäck. Kirkko on rakennettu Raahen rannoilta ja saarista louhitustusta graniitista. Tavoitteena oli rakentaa kirkko, joka ei pala. Uusi kivikirkko vihittiin käyttöön 23. maaliskuuta vuonna 1912.
Uuden kirkon torni on 52 metriä korkea. Torni toimi aikoinaan merenkulkijoiden merkkinä. Kirkon nokkaan asennettiin kukko, joka toimii tuuliviirinä. Tämä oli tyypillistä rannikkoseudun kirkoille. Kukko muistuttaa kiirastorstain tapahtumista, jolloin Pietari kielsi Jeesuksen. Laivan reelinkiä muistuttavat kattokruunut ja lampetit takoi raahelainen Adolf Frederik Westman. Vuonna 1926 kirkkoon saatiin Eero Järnefeltin maalaama alttaritaulu, jossa Jeesus on myrskyssä opetuslastensa kanssa. Jo vanhan puukirkon katossa roikkui kirkkolaiva. Ne olivat yleisiä rannikon kirkoissa jo purjelaivakaudella. Uuteen kirkkoon kirkkolaiva saatiin vuonna 1990. Tekijä Olavi Pelkonen käytti pienoismallin tekoon 2 600 tuntia.
Lähteet:
Raahen matkailuoppaat: Kirkonpalo
Raahen matkailuoppaat: Kirkon suurremontti
6. päivä lokakuuta vuonna 1810 tuli riehaantui Berghin tontilta ja tarttui tuohi- ja lautakatosta toiseen merituulen yllyttämänä. Vain neljässä tunnissa tuhkaksi paloivat raatihuone ja 75 prosenttia kaupungin rakennuskannasta. Ainoastaan viisi isoa taloa, kirkko sekä nykyinen Katinhäntä säästyivät.
Käytössä oli ollut vain kolme suurta ja yksi pieni paloruisku, jotka olivat pelastaneet osan kaupungista. Raahen palon jälkeen istuttiin oikeudessa, mutta selvyyttä tulipalon syttymiseen ei historian kirjoista löydy. Ketään ei tuomittu, mutta yksi työnsä laiminlyönyt palovahti sai sakot.
Kun kaupunkia alettiin jälleenrakentamaan, annettiin määräys, että talojen välissä tuli olla kaksi metriä ja kaksikerroksisia taloja ei saanut rakentaa. Katuja levennettiin, tontteja suurennettiin, kivijalan piti olla korkea, kattoa ei saanut tervata ja pihapiiriin ei saanut tehdä omaa saunaa.
Vuonna 1859 Raahen perustettiin palokunta, johon kaikkien kaupungin miesten oli kuuluttava ja osittain naistenkin, sillä suurin osa kaupungin miehistä oli merillä. Palokunnan tehtäviin kuului palovartiointi. Vartiopaikkana oli ruiskuhuone ja kirkontorni.
Kun Raahen kirkko paloi vuonna 1908, todettiin palokunnan johto avuttomaksi ja sammutusvälineet riittämättömiksi. Raaheen perustettiin vapaaehtoinen palokunta. Päätettiin rakentaa oma talo palokunnan käyttöön. Kaupunki antoi ilmaisen tontin silloisen Aitakadun varrelta. Talkoovoimin rakennettu talo valmistui vuonna 1911. Vapaapalokunnan toiminta jatkui aktiivisena ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Innostus laantui 1920-luvulla sammuen vuosikymmenen loppupuolella lähes kokonaan.
Talo myytiin Suojeluskunnalle vuonna 1929. Kun suojeluskunnat lakkautettiin vuonna 1944, talo lahjoitettiin Raahen kaupungille. Vuonna 1949 rakennus nimettiin Raahelaksi. Talo toimi aluksi nuorisotalona ja vuonna 1962 sitä alettiin käyttää myös urheilutarkoitukseen. Raahela oli ainoa sisäurheiluun soveltuva harjoittelupaikka lähes kahden vuosikymmenen ajan.
Lähteet:
Raahen matkailuoppaat: Raahela
Raahen matkailuoppaat: Tuli tuhosi Raahen