Raahen sairaalan toiminta aloitettiin Isak Gellmanin talossa Kauppakadulla, sitten toiminta siirrettiin Brahenkadun päähän vuonna 1873 ja lopulta vuonna 1912 Pitkäänkariin.
Isak Gellman (1800-1872) muutti Raaheen Ruotsista Öregrundista vilkastuvan laivaliikenteen myötä. Ensimmäinen tiedossa oleva pesti raahelaispaatissa oli perämiehenä priki Boreaksella 21-vuotiaana. Hän jatkoi uraansa merillä vuoteen 1839 saakka.
Gellman kuitenkin jätti merenkulun verrattain nuorena. Maalla eläjäksi jäätyään hän omisti talon nykyisen Kauppakadun varrella (Plantingin talo) ja ryhtyi harjoittamaan siinä kauppaliikettä hyvällä menestyksellä. Hän osti talonpojilta maalaistavaroita: voita, nahkoja, talia, potaskaa ja tervaa, myi rauta- ja siirtomaatavaroita, vaatetta ja rihkamaa.
Hän omisti kolmanneksen Hourunkosken sahasta ja myllystä Pyhäjoella. Hän piti hallussaan osuuksia tusinassa Reinin & Co oy:n laivassa ja osuuden k.o. firman laivavarvissa. Lisäksi hänellä oli velkakirjasaatavia, pankkitalletuksia ja obligaatioita.
Varakas mies nautti elämästään. Hänellä oli taloudenhoitaja, mamselli Josefina ja palvelija. Emäntää hänen taloudessaan ei ollut. Hän eleli poikamiehenä koko ikänsä.
Vuonna 1852 kauppalaivuri Isak Gellman nimitettiin neuvosmieheksi. Hän luopui virastaan vuonna 1870. (Alma Söderhjelm: Raahe 1649-1899)
Gellmanin testamentti
Kun kaikki kulut oli maksettu, piti kaksi kolmasosaa omaisuudesta antaa ”sairaalalle Raahen kaupungissa, jossa sairaalassa köyhän ja varattoman väen tulee saada sairautensa aikana vapaa hoito ja elatus, mutta varakas työläisluokan jäsen korvatkoon hoidostaan sopivaksi katsotun vähäisen maksun, samoin on jokaisella kaupunkilaisella oikeus kohtuullisella korvauksella saada sairaalassa hoitoa sairaalle palvelusväelleen.”
Gellmanin kuoleman jälkeen hänen talonsa siirtyi testamentin kautta Raahen kaupungille. Mutta koska se oli sairaalatarkoitukseen ahdas, kaupunki myi sen ja osti talon Pattijoen tullista Brahenkadun päästä siirtäen sairaalan toiminnan sinne vuonna 1873. Vuonna 1912 valmistui sairaala Pitkäänkariin.
Kun Kiesu hoiti kaikki raahelaiset
Työ oli Tauno Kiesvaaralle (ent. Kankkunen, s. 1896 Kiteellä, k. 1985 Raahessa) kutsumustehtävä ja vastuu ei vain ihmisille vaan myös ylöspäin. Hän toteutti luterilaista elämänkatsomusta. Luonteeltaan hän oli itse rauhallisuus.
Perhe lukeutui heränneisiin. Kotona ja kesäasunnolla pidettiin seuroja, perhe kävi joka pyhä kirkossa istuen tietyllä paikalla. Kodissa vallitsi täysraittius eikä siellä kuultu koskaan kiro- tai voimasanoja.
Kiesvaaran ystävällinen ja vilpitön asenne kohdistui niin terveisiin kuin sairaisiin. Hänen tiedetään vain kerran moittineen potilasta ja tämä tapahtui siitä syystä, että hän oli aikaillut vastaanotolle tulon kanssa.
Kerrotaan, että hän oli taas kerran kieltäytynyt ottamasta maksua iäkkäältä potilaalta ja perustellut asiaa sillä, ettei ole viisasta ottaa vähävaraiselta rahaa ja maksaa se veroina rikkaalle valtiolle.
- Kiesu oli yksi Raahen kolmesta todellisesta kommunistista, on sanonut Jaakko Orkamaa, Kiesvaarojen pitkäaikainen ystävä. Hän on perustellut lausuntoaan sillä, että Kiesvaara jätti usein potilasmaksun perimättä. Hän jakoi tällä tavalla omastaan huonompiosaisille.
Rauhalliset eläkepäivät
Talo Pekkatorin reunalla oli Anna ja Tauno Kiesvaaran koti vuosikymmenien ajan. Raahen kaupunki osti talon heiltä vuonna 1978 mutta he saivat pitää sitä hallussaan kuolemaansa saakka.
Tohtori Kiesvaara vietti eläkepäiviään kodin piirissä. Hän oli keppeineen tuttu näky katukuvassa. Pyhäaamuisin lyhentynyt askel vei kirkonmäelle. Kotikirkon tuttu penkki odotti vakituista istujaansa.
Viimeiset vuotensa tohtorinna ja tohtori viettivät sairaalassa, tohtori Kiesvaaran entisessä työpaikassa.
Merenhelmet loihtivat Gellmanin kaivohuoneesta joulukalenteri-ikkunan.
Lisätietoja
Raahen Museo: Yhteiseksi hyväksi - raahelaisia lahjoittajia
Raahen Matkailuoppaat ry: Ku Raahe lasareetin sai
Kirsti Vähäkangas: Pekan kulumilta v. 2015