Heikun talo, Brahenkatu 2, sijaitsee Myhrbergin puiston äärellä. Myhrbergin patsas paljastettiin 6.10.1931. Raahen ensimmäinen tori nimettiin tuolloin Myhrbergin puistoksi.
Raahe sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1791. Tämä merkitsi tullilaitokselle runsaasti lisätöitä. Kun tätä ennen laivat oli tullattu Kokkolassa ja Oulussa, nyt saapuvat ja lähtevät laivat alettiin tullata Raahessa.
Samana vuonna 1791 Raaheen saapui uusi tullinhoitaja Anders Gustav Myrberg. Hän löysi vuokra-asunnon läheltä silloista toria Isac Bergin talosta. Toisella puolella katua seisoi laivanvarustaja Matts Soveliuksen (1726-1795) komea talo, Rantakatu 36.
Soveliuksen Christina-tytär (1764-1849) tiedettiin paljon lukeneeksi naiseksi. Hän oli ajan tavan mukaan käynyt mamsellikoulun. Lukemaan opittuaan hän ahmi kaikki tietoteokset, jotka sai käsiinsä. Häntä kutsuttiin liikanimellä ”Raahen kirjasto”.
Christina Soveliuksen ja Anders Myrbergin kesähäät vuonna 1792 olivat suuri tapahtuma Raahessa. Häitä juhlittiin morsiamen kotona Soveliuksen talossa, joka sijaitsi silloisen torin, nykyisen Myhrbergin puiston, laidalla.
Matts August, myöhemmin August Maximilian, syntyi 24.7.1797. Kuningas nimitti Anders Myrbergin Oulun ja Tornion tullipäälliköksi vuonna 1799. Perhe jäi toistaiseksi Raaheen. Henkikirjoihin koko perhe on merkitty Oulussa vuoden 1805 alussa.
Vilkas poika
Eräänä päivänä kun August oli leikkimässä naapurin poikien kanssa, he tulivat muutamien tuulimyllyjen kohdalle mäellä, jossa myllynsiivet pyöriä surisivat kovassa tuulessa. ”Olisipa tuokin hauskaa: lentää myllynsiiven tavalla”, ajatteli August seisoen aivan likellä myllyn siipiä ja kuunnellen, kuinka ne suhisten halkoivat myrskyistä ilmaa. Huima ajatus iski hänen päähänsä; yks kaks tarttui hän molemmin käsin myllynsiipeen samassa, kun se lensi ohitse...
August putosi huikaisevasta korkeudesta kiviselle mäelle, mutta iso myllynsiipi, huolimatta hänen kohtalostaan, suhahti vain hänen päällitsensä ja jatkoi kulkuansa.
Kaverit juoksivat paikalle ja luulivat hänen kuolleen. Mutta hän oli vielä hengissä; häneltä oli vain taittunut molemmat käsivarret, ja siinä tilassa hänet kannettiin kotiin vanhempain luokse.
Onnettomuudesta toivuttuaan August kasvoi suureksi ja väkeväksi ja lähti ulos maailmaan. (Sakari Topelius: Poika Raahesta)
Sotilasura kiinnosti
Aikuiseksi vartuttuaan Matts August matkusti ulkomaille tarkoituksenaan osallistua Espanjan sisällissotaan mutta hän ehti perille vasta kun sota oli jo päättymässä ja joutui joksikin aikaa vangiksi.
Hän vietti vuodet 1823-1825 Ranskassa Bordeauxissa, Pariisissa ja Marseillessa. Tuolloin hän tutustui filhellenistiseen liikkeeseen. Hän värväytyi Marseillessa Kreikan vapaustaistelijoihin ja saapui Nauplioniin elokuussa 1825. Rahaton ja työtön seikkailija oli kiinnostunut sotilaan ammatista ja idealistina hän halusi taistella Kreikan vapauden puolesta.
Hän osallistui muun muassa Koliaan niemen, Khioksen saaren, Euboian ja Khaidarin taisteluihin. Hän yleni sotamiehestä kapteeniksi. Hän toimi Palamidin linnakkeen komendanttina vuodet 1829-1830 ja sai Kreikassa kunnianimen Murad Bey.
Puolan vapaustaistelussa hän taisteli venäläisiä vastaan vuosina 1830-1831. Hänet nimitettiin Ruotsin armeijan majuriksi vuonna 1843. Hän työskenteli Ruotsin siirtomaan, San Barthelemeyn saaren kuvernementin sihteerinä vuodet 1842-1847.
Viimeiset vuodet Tukholmassa
Viimeiset vuotensa August Maximilian asui hyvin vaatimattomissa oloissa Tukholmassa. Hän osallistui helmikuun lopulla 1867 Thorsten Wilhelm Loden hautajaisiin Tukholmassa ja vilustui siellä. Hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli Tukholmassa 31.3.1867 leskeksi jääneen sisarensa Hedvig Ramsayn kotona. August Maximilian oli perheetön. Hänet on haudattu kuninkaan käskystä sotilaallisin menoin Tukholmaan Johanneksen kirkon kirkkotarhaan lähelle Suomen sodan kenraali Georg Carl von Döbelnin hautaa.
Kirjallisuutta
Vapaustaistelija Myhrbergistä on kirjoitettu paljon. Esimerkiksi Sara Wacklin, Sakari Topelius, Julius Krohn ja Eino Cederberg ovat kirjoittaneet hänestä.
Fredrik Cygnaeus kirjoitti: ”- vaikkakin Myhrbergin sankarityöt eivät suoranaisesti hyödyttäneet hänen omaa maataan, on hänen nimensä – samoin kuin Nervanderin – niitä harvoja, jotka ovat merkityksellisiä erityisesti Suomelle, sillä kaukaisissa maissa Myhrberg teki Suomen, tuon terra incognitan, voimaa tunnetuksi.”
Joulukalenteri-ikkunan koristeli Milla-Maria art
Lisätietoja
Eero Sovelius-Sovio: Sovio-Soveliuksen sukukirja ja Ihmisiä laivojen kaupungista